Takaisin

KARJALAN VAAKUNAVIIRI

Viirin heraldinen selitys

Halkoisesti valkoiseen, punaiseen ja keltaiseen jaetun viirin yläosan punaisessa kentässä keltainen kruunu, jonka alapuolella kaksi esiin työntyvää, toisiaan vastaan iskevää käsivartta, joista oikea, haarniskoitu pitelee miekkaa ja vasen, rengaspanssarin peittämä paljaassa kädessä käyrää sapelia; kaikki hopeaa, paitsi aseiden kahvat ja haarniskan liitosvanteet keltaiset.

Aiheen perustelu

Karjalan vaakuna kuvaa Ruotsin ja Venäjän pitkällistä taistelua maakunnan omistuksesta.

Viirien koot

65x400 cm                     8 m salko

65x450 cm                9-10 m salko

65x550 cm              11-12 m salko

65x750 cm       14, 15, 16 m salko

Viiri on oikean mittainen kun sen alapää ulottuu lippusalon puoleen väliin. Viiriä voidaan pitää lippusalossa yötä päivää. On kuitenkin kohteliasta huomioida liputuspäivät, jolloin viiri tulisi laskea salosta ja nostaa Suomen lippu.

 

Valmistusmateriaali

Perinteinen lippukangas

(100% polyester Finn Marin)

 

 

 

Viirien suunnittelu

Juhani Heinemaa, Janakkala

Suomen Heraldisen Seuran jäsen

Karjalan historiallinen maakuntatunnus

Karjalan historiallinen maakuntavaakuna tunnetaan jo vuodelta 1560. Samana vuonna kuningas Kustaa Vaasan hautajaissaatossa kannettiin Karjalan lippua. Molemmat tunnukset esiintyivät tuolloin ilman käsivarsien yläpuolella olevaa kruunua, joka lisättiin sittemmin vaakunaan sen saatua sijansa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan kirkossa.

Tämä vaakuna on tavallaan erikoisasemassa muiden maakuntavaakunoittemme joukossa, sillä vuodelta 1581 olevaan Suomen vaakunaan on aseet otettu Karjalan maakuntavaakunasta.

Karjalan värit

1900-luvun alkupuolelta on vallinnut jonkin verran epätietoisuutta siitä, mitkä ovat Karjalaan viittaavat värit. Jos tarkastelemme asiaa heraldiikan eli vaakuntatieteen mukaan, ovat punainen, kulta ja hopea oikeat Karjalan värit.

Punainen ja musta olivat aikanaan Savokarjalaisen ylioppilasosakunnan tunnusväreinä. Värit on otettu Savon ja Karjalan maakuntavaakunoiden kilvistä. Kun sitten Savokarjalaisen osakunnan lakkauttamisesta tehtiin päätös 3.5.1904, jakaantui se Savolaiseen ja Karjalaiseen osakuntaan. Eroaminen tapahtui 30.9.1905, jolloin ylioppilastalon juhlasalissa järjestettiin iltajuhlat tapauksen kunniaksi. Juhlalliseen hetkeen liittyi myös värien symboliikkaa, sillä kellon viisareiden osoittaessa puolta yötä sammui salista valot ja näyttämön punamustan esiripun tilalle laskeutui toinen, jossa puolet oli mustakeltaista ja toinen puoli punavalkoista. Esirippuun oli myös kiinnitetty Savon ja Karjalan vaakunat.

Juhlatoimikunnan päätös

Uudet osakunnat valitsivat nauhojensa värit siten, että savolaiset ottivat mustakeltaisen ja karjalaiset punamustan. Yhteisen, mutta kirjoittamattoman päätöksen mukaan Karjalaisen osakunnan piti ottaa nauhaansa punainen ja valkoinen mutta siitä luovuttiin, koska Hämäläisosakunta oli jo ottanut nuo värit käyttöönsä. Mitään virallista päätöstä ei nauhojen väreistä kuitenkaan tehty, vaan 1906 järjestetyssä vuosijuhlassa päätti juhlatoimikunta käyttää airutnauhoissa lakkautetun Savokarjalaisen osakunnan värejä punaista ja mustaa. Tämä päätös vakiinnutti nämä värit Karjalaisen ylioppilasosakunnan väreiksi. Ajan myötä alettiin punaista ja mustaa pitää virheellisesti myös Karjalan väreinä. Meidän tulee kuitenkin nähdä nämä värit ensisijaisesti Karjalaiseen osakuntaan viittaavina ja muistaa asian historiallinen lähtökohta.

Teksti Juhani Heinemaa

Viitteet:  Pirinen K. Suomen paikallisvaakunat

            Tolvanen J. Karjalainen osakunta 1905-1954